Blogi 2017

”Taas mennään rahan takii. Ei rakkaudest lajiin, vaan rahan takii”

Ei taida Tuiskun Antti omasta urastaan noilla sanoilla laulaa. Samaa koskee minua. Työni jalkapallomaajoukkueen fysioterapeuttina on etuoikeus. Saan yhdistää työn ja harrastuksen. Rahkeet eivät riittäneet ammattilaiseksi jalkapalloilijana, mutta onneksi olen päässyt näkemään huippufutista vähän toisesta näkökulmasta. Työ poikkeaa ”oikeista töistä” melkoisesti.

Työaika

Tyttöjen maajoukkueet leireilevät pääosin Eerikkilän urheiluopistolla, missä olosuhteet on hyvät. Leirit kestävät kahdesta kymmeneen päivään, töissä ollaan periaatteessa koko ajan, vaikka aktiivista työtä koko aika ei olekaan. Fysioterapeutti toimii yhtenä joukkueen taustan jäsenenä. Meitä on useimmiten kaksi fysioterapeuttia ja kolme valmentajaa. Isommissa turnauksissa myös joukkueenjohtaja, lääkäri ja videoanalyytikko. Tiiminä toimiminen on yksi työn parhaista puolista. Valmentaja on koonnut ympärilleen porukan, jossa jokaisella on omat vastuunsa ja joka hioutuu pikku hiljaa todella tiiviiksi ryhmäksi. Reissaaminen ympäri Eurooppaa sitoo kumman hyvin yhteen. Kun on vieraillut Itä-Euroopan sairaaloissa, pelännyt hotellissa pyörivää mahatautia, joka kaataa joka yö jonkun, selvitellyt varkaiden saaliita keskellä yötä, vastoinkäymiset kentällä tuntuvat melko pieniltä.

Fysioterapeutin rooli

Meidän vastuulla on harjoituksissa ja otteluissa alkuverryttelyt. Fyysinen ja henkinen aktivoituminen seuraavaan tapahtumaan. Usein mukana on pallo. Sen avulla sidotaan verryttely ja palloharjoittelu yhdeksi kokonaisuudeksi. Juuri verryttelyt ovat meille hyvä mahdollisuus päästä antamaan käytännön vinkkejä pelaajien arkeen. Juoksu, eri kehon osien aktivointi, dynaamiset liikkuvuudet, keskittyminen, laatu. Näillä päästään jo pitkälle. Loppuverryttely ja sen tarpeellisuus puhuttaa usein. Me pyrimme palauttamaan kehon kuormituksesta lähelle alkutilannetta muutamien rullaavien juoksujen ja dynaamisten liikkuvuusharjoitteiden avulla. Loppuverryttely pidetään melko lyhyenä, jotta pelaajat pääsevät mahdollisimman pian ruokailemaan ja näin palauttamaan itseään seuraavaa tapahtumaa varten. Yksi palautuskeino, jota käytämme, on kylmäkylpy. Moni kokee sen hyväksi. Pyrimme opettamaan nuoria pelaajia löytämään itselleen sopivia keinoja niin harjoitella kuin palautuakin.

Teippaus on oleellinen taito osata näissä hommissa. Hyvät välineet helpottavat huomattavasti arkea. Moni tietää tunteen, kun yrität katkoa teippiä, joka ei vaan katkea… Kun töitä tehdään kollegan kanssa, uudet taidot tarttuvat helposti. Tämä yhteistyö toisen fysioterapeutin kanssa on mahtavaa. Usein hoitohuoneessa työskennellään yksin, mutta leiriolosuhteissa asioita päästään miettimään yhdessä. Myös lääkärin läsnäolo helpottaa työskentelyä valtavasti. Vammojen hoito lyhyen leirin aikana on usein haastavaa. Kaikki tehdään, että saadaan pelaaja pelikuntoiseksi, mutta hölmöjä riskejä vältetään. Vammojen yhteydessä varmistetaan, että pelaaja saa tarvitsemansa avun kotiin palatessa.

Turnauselämä on erilaista kuin harjoitusleireillä oleminen. Kaikki tähtää, usein, kolmen ottelun voittamiseen. Harjoittelu, palautuminen, ruokailu, lihashuolto, uni jne. tehdään pelien ehdoilla. Ensimmäisiin maajoukkueisiin tullessa nuori ei välttämättä ole koskaan ollut lentokoneessa tai käynyt hieronnassa. Turnauksissa ei kokeilla kauheasti uusia asioita. Pyritään menemään rutiinien mukaan. Henkinen puoli valmennuksesta on vielä pienissä kengissä, mutta ajoittain fysioTERAPEUTIN rooli lähentelee sitä.

Työ maajoukkueen fysioterapeuttina on välillä tosi raskasta, mutta jokainen, joka niitä hommia tekee, tekee niitä rakkaudesta lajiin, ei rahan takii.

Terveisin Sanna Pylkkänen, tyttöjen U18- jalkapallomaajoukkueen, Nuorten Akatemiapelaajien fysioterapeutti, hoitovapaalla Laukaan Fysioterapiasta

Juttu julkaistu myös Keski-Suomen fysioterapeuttien jäsenlehdessä


Vauva, äiti, liikunta

Kun vauva syntyy ja keho hieman palautuu suurimmasta järkytyksestä, alkaa polttelemaan lähteä liikkeelle. Liikunta on aina ollut iso osa minun elämää. Muutokset ja myllerrykset niin kehossa kuin mielessäkin ovat suuria. Miten yhdistää liikunta ja lapset? Aika vaan tahdo riittää kaikkeen. Eikä se riitäkään. Pitää alkaa priorisoimaan. Ja olemaan itselle armollinen. Aina ei jaksa. Aina ei huvita. Mutta silloin kun jaksaa, miten liikkua lapsen kanssa. Aiheesta on paljon kirjallisuutta ja tietoa saa neuvolasta jne. Tässä minun tapani liikkua vauvan kanssa.

Vauvan kanssa lenkille

En ole osannut lenkkeillä kävellen. Tämän talven aikana olen opetellut sitä. Vauva vaunuun ja menoksi. Yllätyin. Hengästyin ja hiki virtasi. Mukavaa.

Vauva reppuun ja sauvat käteen. Menin metsään. Ihanaa. En eksynyt. Ps. Nastakengät on huiput!

Vauvan kanssa salille

Vauva turvakaukaloon. Se kyllä nukahtaa autossa. Paitsi jos ei nukahda. Mahtava lisäpaino mm. kyykkyihin. Haaste keskivartalolle! #turvakaukalopainaapaljon.

Vauvalle vaunut. Niihin se ainakin nukahtaa. Tai sitten ei. Alkuverryttelyn voi hyvin tehdä vaunuja heijaten.

Vauva ei nuku. Tämän kerran tavoitteet pidettävä matalalla. Voi yllättyä, jos saakin tehtyä tehokkaan treenin. Vauva lisäpainona pystypunnerruksissa tai lantiolla askelkyykyissä. Kantoliina tai –reppu on hyvä olla aina mukana varalla…

Vauva kotona

Pilates ja jalkapallo. Ne on minun omia juttuja tällä hetkellä. Yksin. Ryhmässä. Ilman lapsia.

””

Tein videon vauvan kanssa jumppaamisesta. https://www.youtube.com/watch?v=Xcy0O5cC-sc . Liikkeitä voi tehdä missä vaan. Minä en osaa treenata kotona, ainakaan kovin säännöllisesti. Siksi lähden aina jonnekin muualle. Liian kovia tavoitteita harjoituksen onnistumisesta ei kannata asettaa, etenkään silloin, kun vauva on mukana. Silloin voi positiivisesti yllättyä! Niin kuin Mari edellisessä blogissa kirjoitti, kannattaa tehdä niitä juttuja, jotka tuntuvat hyvälle. Vaikka tietäisit, että pitäisi harjoitella monipuolisesti, siihen ei aina ole aikaa. Ja voimia. Ollaan armollisia itsellemme.

Hauskaa päivää!

Sanna


  

Mari AweSomelta kirjoitteli meille muutamia tekstejä jokin aika sitten. Tässä yksi niistä.

Kestävän liikuntamotivaation kolme arkista keinoa

Tylsältä tuntuvaa asiaa voi tehdä kerran, kaksi, ehkä jopa kuukauden, mutta lopulta se aina jää. Kivoja juttuja taasen tekee mielellään jatkuvasti.

Mitä jos liikunta on se hyödyllinen ja tylsä juttu, joka aina lopahtaa?

Mitä jos kokeilisit näitä arkisen helppoja keinoja kestävän liikuntamotivaation lisäämiseen?

Varoitus: Kokeilusta saattaa seurata säännöllisen liikunnan tuottamia pysyviä tuloksia.

Keskity etuihin, jotka seuraavat liikuntahetkeä välittömästi.

Diabetes- tai verisuoniasiat eivät motivoi sinä päätöksen hetkenä, kun suosikkisarja ja suklaalevy kiinnostavat lenkkiä enemmän.

Mieti siksi terveysetujen sijaan harjoitusta seuraavaa virkeyden ja hyvän olon tunnetta - se saattaa hyvinkin auttaa lenkkarit jalkaan.

Harrasta vain mukavia liikuntajuttuja.

Suositun blogin mukaan kuntopiiri on supertehokas tapa parantaa aerobista kuntoa, lihaskuntoa ja polttaa kaloreita. Mutta kun se tuntuu vastenmieliseltä!

Mene uimaan, jos rakastat uintia. Lenkkeile metsässä, jos se saa sinut hyvälle mielelle. Käy tanssimassa, jos nautit siitä. Tee sitä, mistä tykkäät, niin teet sitä ehkä toistekin.

Säännöllisyys on tärkeämpää kuin monipuolisuus.

Kyllä, terveydelle olisi hyväksi liikkua monipuolisesti. Tänään täytyy siis olla salipäivä, kun toissapäivänä kävit lenkillä? Mutta entä jos tänään ei ehdi salille?

Tee sitten jotain muuta. Mene vaikka taas lenkille ja katsomaan, joko hiirenkorvat erottuvat. Keho kiittää siitäkin!

Sovellettu lähteestä:

Archer C. Motivation tips for trainers and fitness instructors. IDEA Fitness Journal Nov-Dec 2015.

Mari Stenman/ AweSome


Kevät tulee!

Kohta on kevät! Vai joko se on? Valonmäärä lisääntyy joka päivä. Asfaltti näkyy ja houkuttelee lenkille. Juoksetko, käveletkö vai pyöräilet? Minä olen kevät ihminen ja herään näihin aikoihin vuodesta talviunesta. Rakastan kyllä luntakin ja tykkään hiihtää ja luistella, mutta kevät on kuitenkin ihanaa aikaa.

””

Juoksukoulut

Juoksukoulut käynnistyvät ja yksi suositeltava löytyy ””:sta.http://www.innostumo.fi/liiku/ Sanna on vaan niin innostava! Monesti aloittaessa intoa ja vauhtia riittää. Jossain vaiheessa usein tulee pieniä vammoja tai kipuja. Jos tiedät aikaisemmilta vuosilta, että kehossasi on joku paikka, joka alkaa rasituksessa oireilemaan, kannattaa olla yhteydessä meihin. Usein löytyy sinun kehosi heikko lenkki, joka pettää kuormituksen lisääntyessä. Kehon ja liikkeen asiantuntijoina meiltä löytyy neuvoja, joiden avulla heikkoa lenkkiä vahvistetaan. Näin pääset nauttimaan liikkumisesta ilman kipua ja silloin kehitys on nopeampaa.

Palautuminen

Toinen juoksemista tukeva tekijä on palautuminen. Fysioterapeutti pystyy auttamaan sinua löytämään sinulle sopivia palautumiskeinoja. Dynaamiset liikkuvuusharjoitteet, vesiliikunta, lihaskalvojen rullaus, tässä muutamia ideoita. Olen tehnyt em. aiheista videoita, joista voit saada ideoita.

https://www.youtube.com/watch?v=3kNiE4O01wA&t=16s

https://www.youtube.com/watch?v=NVqLvBxy1Lw&t=47s

””

Kivoja kilometrejä kevääseen! Palataan!

Sanna


Fysioterapeutin rooli urheilussa

Aamulla lehteä lukiessani sain ilokseni huomata kommentin fysioterapeutin roolista Lahden MM-hiihtojen menestykseen liittyen http://www.ksml.fi/urheilu/N%C3%A4ist%C3%A4-Lahden-MM-kisat-muistetaan/942781. Viime aikoina olen kiinnittänyt huomion hyvin menestyvien urheilijoiden kommentteihin menestyksen "salaisuuksista". Useimmiten ensimmäisenä syynä tulee se, että on saanut harjoitella terveenä. Seuraavassa kerron hieman lisää fysioterapeutin roolista urheilussa. 

Rooli

Perinteisesti fysioterapeutti on nähty urheilupiireissä kuntouttavana tekijänä. Fysioterapeuttiin on otettu yhteyttä loukkaantumisen jälkeen. Usein vamma on ollut vakavampi vamma, josta kuntoutuminen itsenäisesti ilman ohjeita on haastavaa. Haluan olla muuttamassa tätä käsitystä fysioterapeutin roolista. Meillä on paljon annettavaa ennaltaehkäisevään harjoitteluun, samoin kuin loukkaantuneena harjoitteluun. Meidän työhuonetta voi yhtälailla olla urheilukenttä kuin hoitohuonekin. Myös terve urheilija hyötyy usein fysioterapeutin avusta. Kun urheilijalle löydetään sopivat tukiharjoitteet, kehittyminen kaikilla muilla osa-alueilla on usein parempaa.

<””

Vammoja voi ennaltaehkäistä. Joukkuelajeissa voidaan käyttää lajityypillisiä ennaltaehkäiseviä harjoitusohjelmia. Harjoitusohjelmien taustalla on usein paljon tieteellistä tutkimusta ja viikoittain toistettuina ne vähentävät loukkaantumia. Alkuverryttely on hyvä hetki keskittyä ennaltaehkäiseviin harjoitteisiin. Jos käytät joka harjoituksessa 10 minuuttia em. harjoitteisiin, viikossa se tekee mahdollisesti tunnin ennaltaehkäisevää, laadukasta harjoittelua. Harjoitteet eivät ole useinkaan vaikeita, laadukkaasti harjoittelu voi olla.

Vamma ei aina estä harjoittelua, ainakaan harvoin estää täysin. Vamman arviointi lääkärin tai fysioterapeutin toimesta antaa urheilijalle varmuutta tekemiseensä. Muutamalla oikein valitulla harjoitteella tai teippauksella urheilija voidaan saada urheilija takaisin täysipainoiseen harjoitteluun nopeasti. Toisaalta, jos vamma estää täysipainoisen lajiharjoittelun, voidaan suunnitella yhdessä urheilijan taustajoukkojen kanssa yksilöllinen harjoitusohjelma.

Ennaltaehkäisy

Fysioterapeutti voi työskennellä myös näiden vamman vaiheiden välillä. Meidät on koulutettu arvioimaan liikkeen laatua. Kun urheilijan liikkuminen on helponnäköistä, todennäköisesti keho on hyvässä tasapainossa ja urheileminen on mukavaa. Epätasapainoinen kuormitus muuttaa liikkumista, mikä taas altistaa rasitusvammoille. Näihin tilanteisiin on hyvä päästä ajoissa kiinni. Lihastasapainokartoitus on yksi minun keinoistani löytää mahdollinen epätasapaino kehon toiminnassa. Kartoituksen perusteella annan yksilöllisesti valittuja harjoitteita. Urheilija palaa sovitun ajan kuluttua “kontrolliin”, jossa arvioidaan sen hetkinen tilanne ja mietitään seuraavat askeleet harjoittelun suhteen.

””

Yhteistyömahdollisuudet eivät jää näihin. Valmentajien kanssa yhdessä suunnittelemalla voimme luoda jotain uutta, uusia toimintamalleja, jotka hyödyttävät urheilijaa yksilönä. Kaikkien yhteinen tavoite on terve urheilija, joka pystyy pääsemään omalle huipputasolleen. Tehdään siitä yhdessä mahdollista!

Tällaisilla ajatuksilla uuteen viikkoon! Mukavaa päivää!

Sanna


Rytmeistä ryhtiin

Edelliset aiheeni ovat käsittelleet elämän rytmejä, nyt kirjoitan ryhdistä ja sen merkityksestä elämiseen ja olemiseen. Julkaisin oheisen kuvan jokin aika sitten meidän Facebook-sivulla https://www.facebook.com/Laukaan-Fysioterapia-Oy-140373619469647/.

””

Kuvissa pyrin tuomaan esiin sen, miten eri osien asento vaikuttaa toisiin osiin. Kasatessani oikeanpuoleista ukkoa, kaatui se aika monta kertaa. Palikoiden asettelu oli tarkkaa hommaa. Kun joku pala on liian takana suhteessa seuraavaan, jollain palalla on kompensoitava tasapaino ylempänä. Sama tapahtuu ihmiskehossa. Ja vielä aika paljon monimutkaisemmin.

Ihmiskehon anatomia

Kun ihmisen ”palikat” on kasattu optimaalisesti päällekäin, se pysyy pystyssä melko pienellä lihastyöllä. Keho on rakennettu niin, että siinä on oikeassa suhteessa mutkia eteen ja taakse. Sivulle ei mutkia ole suunniteltu. Mutta, keho muuttaa asentoaan jossain vaiheessa elämää syystä tai toisesta. Ei ole olemassa ihmistä, jonka keho olisi suora kopio anatomianukesta.

Kun näitä muutoksia tapahtuu, joutuu keho kompensoimaan toimintaansa. Tällöin se joutuu käyttämään enemmän energiaa säilyttääkseen mahdollisimman hyvän asennon. Siitä seurauksena joku kohta kehosta kuormittuu liikaa ja joku toinen liian vähän. Ja jokainen tietää sen seurauksen. Jossain vaiheessa ylikuormittunut ei enää jaksa ja alkaa oireilla. Oire voi tuntua kipuna tai se voi vaikuttaa liikkumiseen.

Fysioterapeutti

Kun kipu tuo asiakkaan meidän vastaanotolle, lähdemme kulkemaan edellistä tarinaa taaksepäin. Mikä oli aikanaan se tekijä, joka sai palikat vinoon. Työ ei ole helppoa. Haastavaa, mutta mielenkiintoista. Aina ei oikeaa reittiä löydetä, mutta useimmiten asiakas oppii omasta kehostaa aika paljon matkan aikana. Sen lisäksi, että pyrimme tasapainottamaan kehoa, hoidamme tietysti myös kipua. Kipu on suurin tekijä, joka ohjaa asiakkaan meille. Kipu on mahdollista saada kuriin muillakin keinoilla, ja joskus esimerkiksi lääkitys on todella suuressa roolissa kivun hoidossa, mutta jos ”syyllistä” kivun aiheuttajaksi ei löydetä tai edes etsitä, on todennäköistä, että kipu palaa jollain aika välillä.

Ryhti vuonna 2017

Arjen sisältö on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Puhutaan paljon istumisen vaikutuksesta asentoon (tähän ehkä palataan myöhemmin), samoin älylaitteiden käytöstä. Tähän haluan nostaa myös seisoma-asennon ja erityisesti lantion asennon seistessä. Jos lantio kallistuu liikaa eteen, rasittaa se valtavasti selkää navan korkeudelta ja toisaalta estää vatsalihaksia toimimasta niille optimaalisella tavalla. Taaksekallistunut lantio aiheuttaa mm. painetta välilevyille. Ja tästä voidaan taas palata jutun alkuun ja ”palikkateroriaan”. Mikä vaikutus lantion asennolla on ylöspäin?! Tai alaspäin?

Joten, jos menet fysioterapiaan olkapääkivun vuoksi ja fysioterapeutti tutkii sinun jalkateriä, älä huolestu! Hän haluaa auttaa sinua auttamaan itseäsi.

Tällaisia ajatuksia tällä kertaa.

Sanna


Rytmit hukassa

Edellisestä kirjoituksesta on jo melkoisesti aikaa. Perhe on kasvanut yhdellä, mikä on tietysti vaikuttanut elämään valtavasti. Tämän muutoksen aikana olen pyrkinyt pitämään kiinni omista, vanhoista rytmeistä. Kun aamulla saa pestyä hampaat ja syötyä aamupalan, päivä lähtee helpommin käyntiin. Univaje kasvaa koko ajan ja sen myötä rytmeistä kiinni pitäminen vaikeutuu. Omalla kohdallani vaan huomaan, että jos jotain ”normaalia” jää välistä, koko päivä on yhtä tarpomista. Kun saa itsensä liikkeelle, on helpompi ”selvitä” päivästä. Välillä on taas niitä päiviä, kun olisi ollut parempi jäädä sänkyyn koko päiväksi.

Ruokailurytmi

Viisi ruokailu päivässä ovat minun päivän rytmittäjiä. Jo imetyksenkin takia on huolehdittava riittävästä ravinnon määrästä. Aamupalan tekeminen voi olla raskasta ja tuntua vaivalloiselta, mutta se vaiva kannattaa. Puuro, marjat, leipää, hedelmiä, lasi maitoa ja tietysti aamukahvi. Niillä pääsee hyvin käyntiin. Lounas ennen puolta päivää.

Äitiysloman aikana olen opetellut tekemään kasvisruokia. Esimerkiksi härkiskastike jauhelihakastikkeen sijaan on helppo ja tuo vaihtelua ruokapöytään. Välipalaksi taas leipää, hedelmää, mysliä, jugurttia. Iltaruoka neljän- viiden välillä. Syömme koko perhe yhtä aikaa lähes aina. Se onnistuu vielä, mutta luulen, että tulee vielä sekin aika, kun yhteisistä ruoka-ajoista on turha haaveilla. Iltapalan syöjänä olen ollut huono. Viimeisen vuoden aikana olen sitäkin opetellut (raskauden aikainen pahoinvointi oli yksi hyvistä opettajista).

Tällä viikolla opin, että iltapalalla on hyvä syödä maitotuotteita, että proteiininsaanti on turvattu tasaisesti koko vuorokaudelle. (Proteiinia ei voi tankata samalla tavalla kuin hiilihydraatteja).

Ruokalista

Olen opetellut tekemään viikon ruokalistan kerralla. Edellisessä blogissa esittelin hienon kuukauden listani. Se oli sellaisenaan käytössä meillä kolme kuukautta. Se on ohjannut minua myös myöhemmin. Ruokakauppaan lähtiessäni suunnittelen seuraavan viikon listan ja kaupassa yritän ostaa kaiken tarvittavan. Siihen en vielä pysty, että kirjoittaisin etukäteen kaiken ylös.

Yritän miettiä ”nopeita” tai ”helppoja” ruokia päiville, joina on iltamenoja ja ehkä enemmän valmisteluja vaativia ruokia muille illoille. Meidän ruokavalio on monipuolistunut huomattavasti aikaisempaan verrattuna. Ruokalista on jääkaapin ovessa ja siitä voin tarkistaa, mitä olin ajatellut tehdä. Muisti nimittäin pätkii aika pahasti.

Taas meni isolta osin ruuasta puhumiseksi. Kertoo kai paljon minusta. Palataan!

Sanna



 


Arjen rytmit

Arjen kiireiden seassa elämän eri rytmit helpottavat minua selviytymään eteenpäin. Säännöllinen ateriarytmi, uni ja liikkuminen pitävät elämän suht hyvin tasapainossa. Edellisen yhdeksän kuukauden aikainen liikkuminen on ollut melko epäsäännöllistä haastavan raskauden takia ja seuraavan x-määrän kuukausien unirytmi tullee olemaan epäsäännöllistä syntyvän lapsen takia.

Tässä kirjoituksessa lähden liikkeelle ruoasta, nam! Olen aina ollut huono suunnittelemaan tulevaisuutta ja etenkin pitämään kiinni suunnitelmista. Nyt lähdin luomaan meidän perheelle kuukaudeksi eteenpäin ruokasuunnitelmaa. Meillä syödään viisi kertaa päivässä ”tavallista kotiruokaa”. Keskimäärin näin. Välillä voi herkutella ja ottaa rennosti, jos perusta on kunnossa. Laadin listan meidän perheen seuraavan kuukauden. On hieno! Niin kuin kuvasta näkyy se elää hieman omaa elämäänsä.

””

Olemme menossa kolmannella viikolla. Lista on helpottanut meidän elämää yllättävän paljon. Käyn kerran viikossa ”isossa” kaupassa ja ostan viikon ruoat. Listasta näen helposti, mitä tulen tarvitsemaan, (kauppalistaa en vielä osaa kirjoittaa kotona valmiiksi). Vaatii toisaalta vähän itsekuria pysyä suunnitelmassa. Opettelen.

Aloin kokoamaan listaa kalasta. Joka viikolle yksi kalaruoka, josta syödään sitten ainakin kaksi kertaa. Torstai on keittopäivä. Kasvisruokaakin itseni ja aika monen muunkin yllätykseksi on jokaiselle viikolle suunniteltu. Lapsiperheessä jauheliha ja makaroni ovat varmoja valintoja. Itse asiassa tämä jauheliha-makaroni-yhdistelmä oli yksi suurimmista syistä, miksi lähdin ylipäätään ruokalistaa tekemään. Sitä on niin helppo tehdä kiireen ja nälän keskellä, että huomasin sen olevan lähes joka toisen päivän ateria. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Kanaa haluaisin enemmän listalle, mutta perheessä on yksi, jolle kana ei oikein maistu. On siis tehtävä kompromisseja (tässäkin asiassa).  Ruokamäärät on välillä vaikeita arvioida. Toistaiseksi on mennyt aika hyvin. Viime viikonloppuna hyödynnettiin viikon jämät ja tehtiin pitsaa. Eikös se ole se pitsan alkuperäinen ideakin!

Ruokailun ei tarvitse olla mitään tähtitiedettä. Ravitsemussuositukset antavat hyvän suunnan lähes kaikille. Kannattaa välillä pysähtyä katsomaan omaa lautastaan, olisiko siellä tilaa kasviksille? Tällä hetkellä porkkanat, kukkakaalit avomaankurkut päätyvät aika usein omalle lautaselle.

Ruokailun ei tarvitse olla vakavaa, mutta siihen kannattaa panostaa!

Terveisin Sanna, äitiyslomalainen

Suosittele meitä